27 helmikuuta 2024

Olisko aika taas järjestää jotain

 Aika rauhallista elämää Pöllö on viime aikoina viettänyt, johtuen tietysti siitä, ettei ole juurikaan missään kuljettu. Nyt meno muuttuu. 

Huomenna on Kolmen Onnin päivä, niin kuin jo kerroinkin. Itse asiassa pitäisi mennä pakkaamaan, eikä lojua tässä koneen äärellä, mutta olen jumittunut tähän nojatuoliini.. "Ihan kohta". 

Olen tehnyt muutakin kuin pelannut Apina -peliä.
- tein ties monennenko kerran anomuksen "voisiko olemattoman jäteastian tyhjennyksestä perittävän maksun + hukkanouto -maksun lopettaa". Ei se iso lasku ole, jos se tulee kolmen vuoden välein, kun osoitteessa käydään kaksi kertaa kesässä, mutta periaatteessa. Ehkä jonain päivänä järjen ääni voittaa; siihen asti jäteauton kuljettaja ajelee turhan lenkin. Soittaisinko suoraan hänelle, että pitää sillä kohtaa ylimääräisen tauon, ajaa suoraan "Esson baariin" kahville 🤭
- olen yrittänyt avata vanhaa puhelintani. Siinä on ollut käytössä laitekohtainen pin-koodi, jota en tietenkään enää muista. Olen kokeillut kaikki mahdolliset numerosarjat mitkä olisin voinut siihen laittaa, eikä se aukea. Löysin netistä ohjeen millä se ehkä kenties mahdollisesti voisi aueta, mutta JOS se ei aukeakaan, se lukittuu ikuisiksi ajoiksi. Olisin antanut puhelimen miniälle, mutta mitäpä me kumpikaan sillä tehdään, jos ei sitä saa auki. Kiva.
- olen tehnyt Mursun kanssa lumitöitä. Lumi oli TOSI painavaa lumiukkolunta ⛄ Sisään tultuamme mietin, olisiko päästy helpommalla, jos olisi tehty tienvarsi täyteen lumiukkoja eikä rimpuiltu kumpikin oman kolamme kanssa. 
Onkohan muuten lumikolat kohta jo kevätalennuksessa - meille voisi ostaa toisen tuommoisen pitkänhuiskeille ihmisille tarkoitetun kolan, sillä on helpompi tällaisen maavaraaltaan vähän matalammankin helpompi kolata lunta, kuin tuolla vanhalla, maahisille tarkoitetulla kolalla. 

Koska kelit on mitä on eikä voi olla ihan varma onko Isolla Kirkollakaan kuinka sulaa, niin pakkasin Oscarin varoilta autoon. Se lähtee reissukassin kanssa jo huomenna Isolle Kirkolle. Itse menen sitten torstaina perässä.

Ensi viikolle on sovittu lounastapaaminen melontaystävien kanssa. Vuoden asiat pitäisi ehtiä puhua neljässä tunnissa, aika mahdoton tehtävä. Meitä on tällä kertaa vain kolme, joten osa asioista saadaan hoidettua. 

Ja ennen kuin lähden hoitamaan sen pakkaamisen, kerron jälleen hyvästä ja nopeasta asiakaspalvelusta:
Mursu soitti tänään pankkiin, kysyäkseen kuinka kauan kestää, että se huoltoaseman tekemä aiheeton katevaraus peruuntuu ja rahat ovat taas käytettävissä. Odottelun jälkeen puheluun vastasi nuorelta naiselta kuulosta asiakaspalvelija. Hän tarkisti tilanteen ja kertoi, että 8. päivä. Ohops, aika kauan kestää... Mutta hän voi kyllä tehdä peruutuksen heti, siinä kestää jonkun aikaa, mutta hän tekee sen täältä saman tien, ei tarvitse odottaa noin pitkään. 
Mursu kiitti hyvästä asiakaspalvelusta ja toivotti mukavaa päivänjatkoa. Ja koska oli soittanut pankkiin mobiilisovelluksen kautta, oli puhelun loputtua edelleen kirjautuneena pankkiin - katevaraus oli peruttu ja rahat palautuneet käytettäväksi. 
Melkoisen nopeaa toimintaa; kannatti soittaa ja kysyä mitä tehdä. 


24 helmikuuta 2024

Hyvän mielen puhelu

Oli taas töitä, että keksin tälle päivitykselle otsikon. Olisihan noita ollut vaikka mitä, mutta kun luin omien päivityksieni otsikoita, niin ne kovin poikkesivat siitä tavallisesta Pöllöstä - tuntui, että täällähän vain valitetaan koko ajan. 
Meillä on kuitenkin ollut ihan hyvä talvi; ei lumitöiden tekeminen niin kamalaa ole, maisemat on olleet kauniita ja viime kesänä pahaa mieltä ja haavoja aiheuttaneet asiat alkaa arpeutua. 
Tarkkaan kun miettii, jokaista miinusta kohden on ainakin yksi plussa, kun vaan pysähtyy miettimään. Ja kyllä niistä miinuksistakin löytyy se jonkinlainen plussa. 

Ajatelkaapa vaikka tätä ei-niin-mukavaa sattumaa mitä kävi eilen. Lähdettiin asioille ja yksi asia oli tankkaaminen, joka on Mursun hommia. Kaikki meni hyvin siihen asti kunnes automaatti rupesi "puhumaan" englantia ja lakkasi toimimasta. Mursu haki omistajan ja kokeili uudestaan, sitten automaatti sentään puhui suomea, sanoi jotain sinnepäin, että "virhetilanne" tms. Ei tullut polttoainetta siitä koneesta. Onneksi se ei ollut ainoa, joten vaihdoimme toiselle mittarille ja auto saatiin tankattua. 
Miten sitten tulikaan siinä pesulaan pyykkejä hakemaan ajellessa mieleen, että tekiköhän se siitä ensimmäisestä yrityksestä katevarauksen 🤔🤔 Tarkistan...Olihan se tehnyt. 
Onneksi pienessä keskustassa on liikenneympyrä jossa pyörähdimme ympäri ja palasimme huoltoasemalle selvittämään asiaa: "Juu kyllä sen pitäisi korjaantua itsestään, ei ihan heti, eikä tänäänkään (perjantai), pari-kolme päivää voi mennä". Ja kun on viikonloppu niin voi mennä tovi jos toinenkin.
Mitäkö hyvää tuosta löytyy? Rahat on säästössä - ei tule tuhlattua turhuuksiin 😉😃 Eli eihän siinä sitten mitään, odotamme tilitietojen korjausta ja menemme tuhlaamaan rahat sitten.

Kaksi kestokassillista liinavaatteita on taas pesty, mankeloitu, viikattu, rullattu ja laitettu paikalleen. Olen iloinen ja onnellinen. Myös on pöllöfleece ja Mursun villaviltti on pesty, riittää siis puhdasta lämpöä lopputalveksi. 

Torstaina soitin Pojalle. Keskeytin hänen työnsä. Itse asiassa olin sekaisin päivissä ja luulin olevan perjantai. Harmitti kun keskeytin, harmitti hänen puolestaan koska kuulin äänestä, ettei työt oikein suju. 
Kertoi olevansa menossa tänään (lauantai) anoppilaan purkamaan keittiötä. 
Soitti tänään isälleen ja heidän juteltuaan sain minäkin luurin käteeni. Kuulin äänestä, että asiat oli paremmin. Poika on perinyt huonon tavan jättää asioita viime tippaan minulta ja stressaa kun deadline lähenee. Nyt kuitenkin oli saanut hännän päästä kiinni ja asiat alkaa taas sujumaan. Ja ehkä äidin tsemppauskin torstaina vähän auttoi (itsekehu parantaa aina omaa oloa) 
Puhelusta tuli hyvä mieli. 

Ensi viikolla on tripla-Onnin päivä 🧡. Mulla on kaksi omaa Onnia - Mursulla ja Pojalla on kolme nimeä kummallakin ja yksi niistä on molemmilla Onni. Onnin päivänä kokoonnutaan viettämään mini-laskiaista, vähän myöhässä. 

Maailmanparannusreissukin on pitkästä aikaa tiedossa. Kunhan korvat on tarkistettu, niin lähden matkaan. 

Eli ihan hyvää elämää Pöllönkulmalla eletään. 

Tänään päivällä tippui vettä katolta koko päivän ja iltapäivällä, kun vielä näki jotain, alkoi räntäsade joka jatkuu edelleen. Kyllä sekin vielä sulaa pois. Vappuna on jo paljon vähemmän lunta kuin nyt 😉😉

22 helmikuuta 2024

Joulu joulu mennyt on, kesää ootellaan

Lunta satoi eilen illalla ja viime yönä sellaiset viisi senttiä tai ehkä enemmänkin, en käynyt mittaamassa, mutta arvioitseleitselin - olen huono siinä. 
"Herra Kakka" eli lokakaivon tyhjentäjä varmaan tykkää. Toisaalta, pääasia on, että kaivon kannet aukeaa eli eilinen työmme ei mennyt hukkaan: Mursu lapioi lumet ja sulatti ne kannet, minä seisoin henkisenä ensin henkisenä tukena ja sen jälkeen seurustelemassa naapurin rouvan kanssa. 
Kannoin sentään lumilapion sekä työkohteeseen että sieltä pois - ihan turha en siis sentään ollut. 

Kaupassa käydessämme parkkipaikalla oli huopatossutehtaan kuorma-auto. Mutta sekä sen ympärillä että muuallakin oli huopatossuihin liittyen hiljaista kuin huopatossutehtaalla. Olisimme halunneet ihan omin sormin heidän huopikkaitaan hypistellä ja kysellä niistä enemmän, mutta ei näkynyt ketään. 

Järvessä on valtavan kokoisia sulia kohtia. Purjehtia voisi jo paikka paikoin. On se aika vuodesta, kun yhtensä hetkenä on vielä täysi talvi ja toisena on kevät; kesä ihan nurkan takana. 
Meidän pihalla on täysi talvi. 

Mistä joulusta sitten horisen? Niin, joulu on mennyt, kesää odotellaan ja uutta joulua. Mutta varsinaisesti otsikko nyt viittaa Niina Laitisen Joulukalenterisukkiin; niihin kirjoneulesukkiin. Jotka myös sain valmiiksi tässä taannoin, samoihin aikoihin kuin ne pitsisukat. Mutta kun mun päättelykyky on niin onneton 😉😉 (tunnustan: siksi olen viime aikoina taas käyttänyt iltaisin aikaani tietokoneella pelaamiseen; Monkey Go Happy -peliin - tarvitsee jonkin verran ajattelu- ja päättelykykyä)

Mutta sukat siis lopulta valmistuivat ja vasta kuvaa ottaessa huomasin, että no kas, niissähän on piparkakku-ukkojakin 🤭
Nämä sukat on tehty Seitsemän Veljestä -langasta ja leveimmän pohkeen ohjeella.

Saadakseni lankoja kulutettua, otin kaksi kerää TeeTeen Sallaa (sitä se muistaakseni oli) ja tein lapaset. Ja oli muuten sitten ihan viimeiset raitalangat mitkä ainakaan itse ostan, olkoon kuinka kivan väristä lankaa tahansa. Yritin saada raidat kohdalleen, mutta kun ei niin ei. Tässä on tulos. Ei sillä, kyllä nämä itsellä menee, lumitöissä ja muutenkin, ei minua eripariset raidat haittaa, mutta ei näitä oikein tohdi lahjaksi antaa 😟


Ja sitten kun olin reippaana pakannut kaikki neulomiseen liittyvän tarpeiston nätisti paikoilleen - langat kaappiinsa, lankanyssäkät koriin "jos vaikka uuden pannulapun virkkaisin" ja ne pahuksen villasukat pitää parsia, sakset, mittanauhat ja muut hilavitkuttimet rasioihin, pussukoihin ja puikot koteloonsa ja kaiken arkkuunsa niin mitä löydänkään: parittoman sukan! Ja kun luulin, että KERRANKIN, kerrankin on kevät jolloin mulla ei jää mitään keskeneräistä kesäksi odottamaan syksyä, niin eikö se virnuile mulle ilkikurisesti. Mutta hah, enpä antanutkaan tällä kertaa periksi. Ohjekin on vielä käden ulottuvilla, sitä en ollut ehtinyt laittaa pois. Puikot siis esiin ja neulomaan pari sukalle.
Mutta. Kuten kaikki neulojat tietää: erilaisia ja erivärisiä langanloppuja, lankanyssäköitä on siellä ja täällä ja tuolla ja joka nurkassa, mutta EI KOSKAAN just sitä lankaa, mitä tarvitsisit. Tuosta limenvihreästä langasta olin neulonut jo yhdet sukat aiemmin ja kuvittelin langan riittävän toisiinkin. Kissan villat, jouduin purkamaan sitä valmiina ilkkuvaa sukkaa tuon lilan kärjen verran, että sain sukat sillä saman mittaisiksi (aika sopivasti muuten oli tuota lankaa sitten loppujen lopuksi 😄) ja tein kärjet kavennuksineen toisella värillä. NYT on kaikki keskeneräiset valmiit. 
Paitsi ne parsittavat....

Malli on Niina Laitisen "Flow with me" 

Siirryn kirjomuksiin. Ja nikkarointiin, kun lumet sulaa 😝

Ei tässä kai sen kummempaa tällä kertaa. Ensi viikolla on loppuviikosta sitten ohjelmaa ihan riittävästi; sitä varten asensin eilen etukäteen VR:n sovelluksen. Pystyyköhän kohta enää tekemään mitään ilman älypuhelinta ja siihen asennettavaa sovellettavaa? Kyllä on monta kertaa mietitty, miten meidän isovanhemmat pärjäisi tässä maailmassa 😲 No, olisi he kyllä ikähaarukassa 96-122 vuotta, että ehkä heidän ei tarvitsisi yrittääkään 🧡🧡


19 helmikuuta 2024

Ei ymmärrä, ei osaa eikä löydä ohjeita

Tänään oli pakko antaa periksi ja ottaa puhelimeen pysäköintisovellus. Tähän asti on sitkeilty ilman, mutta ei auta enää; kaupunki on täynnä maksullisia parkkipaikkoja, mutta mihinkään ei kelpaa enää raha - eikä korttikaan. Krraak.

Mursu kävi sairaalassa ylimääräisessä syöpäkontrollissa ja se ainoa parkkialue mikä ei ollut sovelluksella maksettava oli muka täynnä - sanoi asiakaspalvelu - eikä sinne päässyt mistään portista. 

Siispä pikainen ParkManin asennus puhelimeen ja ihmettely; miten tää toimii ja vielä suurempi ihmettely, missä on vapaita parkkipaikkoja. 
Oikeastaan on muuten kumma, että sairaalan parkkipaikat on lähes aina täynnä, aamusta alkaen, vaikka vierailuajat on klo 13 tai 15 alkaen 🤔 Ja "meidänkin" sairaalassa ulkoparkkitilaa on aika paljon ja sen lisäksi vielä ihan uusi parkkitalo. (Johon meidän (S)Eniili ei mahdu, koska parkkitalo on sille liian matala 😟)

No anyway, parkkipaikka löytyi, maksukin onnistui, MUTTA. 

Teistä varmaan löytyy joku tai useampikin, jolla on enempi tietoa ja taitoa: 
Nyt kun se ParkManin sovellus on mun puhelimessa, niin voinko maksaa pysäköintimaksu täältä kotoa käsin, jos Mursu on käymässä kaupungissa ja soittaa, että olen tällä parkkipaikalla, maksatko? Ja ilmoittaa sitten kun lähtee pois sieltä.
Noin niinkuin teoriassa. Tai oikeastaan ihan käytännössäkin. 

Vai PITÄÄKÖ sovellus olla kummallakin? 

Niin ja se syöpäkontrolli oli puhdas. Silloin syksyllä se oli se lääkäri joka siellä raapaisi itse sen jäljen tähystyksessä, mutta kun ei ollut ihan varma siitä, niin laittoi ajan tähän ylimääräiseen kontrolliin. Hyvä niin. Ja hyvä, että se oli vain raapaisu. 

Nyt naaman- ja hammaspesulla ja Mursun viereen nukkumaan!

Hyvää ystävänpäivää huomiseksikin! 

16 helmikuuta 2024

Kehopositiivisuus

 Otsikon sanaa on käytetty jo pitkään, varmaan useita vuosia. Minä totta puhuakseni saan sitä ihottumaa. Tai ainakin jonkinlaista kutinaa. Tai niitä minun tai Mursun jossain vanhassa horoskooppipostikortissa mainittuja "ympäri vartaloa vaeltelevia taikinapallukoita". 

Ne, jotka ovat seuranneet blogielämääni alusta alkaen tietävät hyvinkin varmasti ja tarkkaan, että olen ylipainoinen. Reilusti. Unohd - muistinpas: kanta.fi:ssa lukee monessa kohtaa obeesi. Olen siis LIHAVA. 
Noin. Nyt tekin, joiden kanssa emme ole koskaan tavanneet, tiedätte sen. 
Miksikö kerroin sen? Jaa-a. Meinasin sanoa kahdesta syystä, mutta on niitä varmaan enemmänkin. Yksi syy on tietenkin se, että pitäisi tietenkin laihduttaa eli suomennettuna pudottaa painoa. Pari juttua vaan:
- Riesa ei parane laihduttamalla
- Viimeisin sairaalareissu korvatulehduksineen, angiinoineen kaikkineen ei johtunut ylipainosta
- huimaus, jotta selvitettiin kolme vuotta, ei johtunut ylipainosta vaan lääkkeistä
Labratulosten mukaan olen taas terve, mussa on vain sähkövika päässä

Mulle ei ole kukaan koskaan huudellut perään mun ylipainosta. 
Kukaan lääkäri ei ole koskaan kehottanut laihduttamaan - johtuu ehkä siitä, että sanon yleensä itse, että voishan tota painoa vähän pudottaa. Olen itse pyytänyt lähetettä ravitsemusterapeutille - suht turhia käyntejä; hän kertoi asioita jotka kerrottiin jo 7. luokalla köksän tunneilla 😄

MUTTA.

Oletko miettinyt sitä, että kun ajattelet olevasi ystävällinen ja kohtelias ja sanot ystävälle/työkaverille/tuttavalle kun tapaatte pitkästä aikaa "Hei, sä oot laihtunut, näytät tosi hyvältä", mitä hän ajattelee? Totta kai totuudenmukaisesti "Niin, mähän olin ennen tosi läski enkä näyttänyt miltään - näit ja katsoit musta vain ulkokuoren".
Mun kesällä poisnukkunut enoni, joka oli omanlaisensa, sanoi aina suoraan, niin mullekin: "Pöllö, sä oot kyllä taas lihonut!" 🥰 - ja sillä kertaa mun paino oli oikeasti pudonnut 😂

Oletko miettinyt, miltä tuntuu ystävästä, jolle kerrot ostaneesi vaatteita, saatesanoina "oli kerrankin ihmisen kokoisen vaatteita, eikä millekään ruipelolle" - ja ystäväsi on ainakin viimeksi tavatessanne ollut noin puolet sinusta?

Minä saan olla sellainen kuin olen. Tänään tällainen, huomenna ehkä jotain muuta. 
Sinä saat olla sellainen kuin sinä olet. Tänään tuollainen ja huomenna jotain muuta, jos siltä tuntuu. Kerrothan, jos et enää halua olla ystäväni, lukijani. 

Kerron vielä jotain mikä saattaa muuttaa ajatuksiasi minusta, jos et jaksa lukea vanhoja päivityksiä: pidän tatuoinneista. Jokaisella on merkitys, tarkoitus. 
Oikeassa pohkeessa "kaksi pientä delfiiniä hyppää merestä" = koko pohkeen kokoinen orkidea. Tonyn ensimmäisiä tatuointeja, lupauduin "harjoituskappaleeksi" mokkapalapalkalla - ei kun kummin päin se menikään 🤔
Vasemmassa pohkeessa huuhkaja, mikäpä muu Pöllölle. Sain Tonylta 50-vuotislahjaksi.
Vasemmassa käsivarressa punainen "lääkäri-/ambulanssiristi" ja teksti EPILEPSY.

Sinä saat olla millainen olet, minulle kelpaat sellaisena kuin olet. 
Se, etten kommentoi kirjoitukseesi ei johdu sinusta vaan sitä, etten vain aina osaa sanoa mitään.

Tämä jääköön ainoaksi päivitykseksi laatuaan. Ainakin toistaiseksi. 

Hyvää ystävänpäivää tänäänkin!


Edit. Joulukuinen selfie, toivomuksesta laitettu 😊, ei ole muokattu. Ystävä sanoi mun näyttävän "niin murheelliselta ja riutuneelta" 😯🤔 Hmmm.... Ensin viikko herkuttelua ja sitten viikko sairaalan tunnettua herkkuruokaa - nopea dieetti vetää surkeaksi kenet tahansa 😂😂😂