maanantai 20. marraskuuta 2017

Saunatonttuja ja joulutonttuja - onko niitä?

Uskotteko te tonttuihin? Menninkäisiin ja maahisiin?

Täältä blogista löytyy sivu nimeltänsä "Luettua ja kuunneltua" ja siellä on muutama sana kirjasta

MERI SAVONEN: TONTTULAPSET JA KETUILLA RATSASTAVAT VIERAAT 🎅🎅🎅🎅

Ehkä tuon jälkeen uskot 😊😊

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

No nyt se vihdoin liikkuu

Nyt se vihdoin liikkuu, se Länsimetro. Uutisista kuulin eilen aamulla. Kyllä perjantai-iltana täällä Pölllölässäkin vähän jännitti, lähteekö se liikkeelle vai ei, mutta lähti se.. Ja vissiin ihan ilman ämpäreitä 😏😏
Mutta on suomalaiset kyllä jännä kansa. Ensimmäinen juna (onko ne junia?) lähti liikkeelle muistaakseni klo 5.09 ja ensimmäiset oli olleet jonottamassa jo kahden aikaan yöllä, että pääsee varmasti siihen ensimmäiseen junaan! En minä vaan olis viitsinyt.

No hyvä on, tunnustan kyllä, että taisin olla hereillä vielä tuohon aikaan, siis kahden aikaan, kun en malttanut lopettaa sitä kirjan kuuntelemista enkä sitä AM:n pipon väkertämistä (nyt se onnistuu!), mutta en mä enää mitään metroa varten ulos olis viitsinyt lähteä, vaikka olisin lähempänä asunut.

Mutta on se Länsimetrokin jännä kapine. En olisi uskonut, että se niin ihmeellinen on. Kovin usein en ole ylipäätänsäkään metrolla kulkenut. Kymmenen vuotta sitten taisin matkustaa kerran-pari Roomassa, ja muutaman kerran Isolla kirkolla. Viimeksi vappuna.

Mutta että niin hieno kapine: Se tietää senkin missä pitää jäädä kyydistä pois! Espoon kulttuurijohtaja sanoi uutisissa niin. Hän sanoi, että metro on turvallinen liikkumaväline: ei tarvi miettiä millä pysäkillä pitää jäädä pois.

Toista se on "täällä meillä maalla" eli sen Länsimetron reitin ulkopuolella - tai oikeastaan.. No täällä maalla 😊😊. Meidän pitää itse miettiä semmosetkin asiat. Että millä pysäkillä jäädään pois.
Tai sitten me hiihdetään. Kesät talvet. Ylämäkeen.
Joku saattaa pyöräilläkin.

Koskahan meille tulee tommonen ihmevekotin?







keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Pienistä asioista on opittava iloitsemaan

Eilinen päivä oli hyvä päivä - surullisesta uutisesta huolimatta. Sekin uutinen oli odotettavissa ja loppujen lopuksi toi helpotuksen Ystävälle itselleen ja hänen läheisilleen. Joskus elämä kuljettaa niinkin.

Äitirakkaan kanssa oltiin eilen ostamassa tuliaisia pienille, viikon päästä mummo on jo viettämässä 1-vuotissyntymäpäiviä. Olisinpa minäkin 😊

Illalla kävin vielä kirjastossa lukupiirissä, luettavana oli ollut Pekka Matilaisen kirja nimeltä Kupoli. Kirja sijoittui 1400-luvun Firenzeen, historiallinen dekkari. Tunnustan, en kuunnellut kirjaa kokonaan, en vain saanut kirjaan otetta ja se jäi kesken. Mutta kuunneltuani muiden arvostelut kirjasta, varmaankin kuuntelen kirjan loppuun.

Niin ja serkkupoika soitti eilen. Se ainoa serkuista joka soittelee. Hän kun oli pieni poika, semmoinen 3-vuotias tms, AM oli hänen suuri idolinsa. Hän sanoi, että kun hän kasvaa aikuiseksi, hänestä tulee samanlainen kuin AM:stä ❤

Seuraava kirja on Minna Rytisalon kirja Lempi.
"Lempi on kolmen henkilön todistus Lapin sodan aikaisesta perhetragediasta. Romaani osoittaa, miten emme koskaan näe toisiamme kokonaisina – meidän tarinamme sivuhenkilöt ovat pääosassa omassa elämässään."

Tämä päivä on mennyt taas vähän itte eestään. Nukuttiin pitkään ja sitten klo 13 alkoikin jo Epilepsiayhdistyksen Virtuaalikahvila, joka kesti kaksi tuntia. Oli mukava jutella Skypen kautta uusien ihmisten kautta - toivottavasti niitä vielä ensi vuonna jatketaan.

Posti toi Aku Ankan lisäksi mukavaa postia: perinteiset Partiolaisten adventtikalenterit! Serkkupojan lapsilta ostan aina adventtikalenterit ja ne tulee postitse. Nyt tuli juuri sopivaan aikaan: saan toisen kalenterin Äitirakkaan mukaan Prinsessalle ja Prinssille 😊 - toisen pidän itse!

Toinenkin kirje oli ihan mukava. Sain kirjeen Kuopiosta, kopion lääkärin lausunnosta, siitä jonka neurologi oli laittanut työterveyslääkärin lausunnon tueksi. Siinä sanottiin ihan selvällä suomen kielellä, ettei musta ole työhön, ja että hop hop työkyvyttömyyseläkkeelle koko akka - loppuu tollanen löysässä hirressä roikottaminen. No - ei nyt ihan noilla viimeisillä sanoilla, mutta siis ihan selvästi se siinä luki, ihan niin kuin siinä tt-lääkärin lausunnossakin. Sikäli siis mukava kirje, kun siinä oli selvästi sanottu se asia, että koettakaa nyt jo ymmärtää, tämä nainen ei tästä parane eikä pysty töitä tekemään eikä sitä voi uudelleen kouluttaakaan!





Ikävä jää - hyvää matkaa ystävä

"Antakaa nukkua kipua tunteneen, 
antakaa nukkua rauhan rannalle saapuneen, 
antakaa tuulien laulaa lauluja uurastajasta, 
antakaa aaltojen kertoa menneestä rakkahasta"


Hyvää matkaa rakkaalle ystävälle, ikävä jää, paikkaasi ei voi viedä kukaan. 
Kiitos, että sain oppia tuntemaan Sinut ❤

maanantai 13. marraskuuta 2017

Kasvojen kiristystä ja pöllöpyykkipoikia

Lupasin kertoa teille valohoidosta, kasvorasvasta, ihon kiristyksestä ja pöllöpyykkipojista 😃

Kun eilen ei ollut mitään sen ihmeempää tekemistä, niin lähdettiin autoajelulle. Kotiinpäin tullessa oli jo pimeää ja pari kertaa vastaantuleva auto ei muistanut tai huomannut vaihtaa ajoissa valoja ns. lyhkäsille, vaan ajeli pitkillä valoilla pitkälle vastaan. Ei ollut kivaa se. 

AM tietenkin sitten väläytti meidän autosta pitkiä valoja, huomauttaen asiasta ja tuumasi "annetaanpa vähän valohoitoa sullekin". 
Siitä sitten lähti liikkeelle pöljä ja hulvaton keskustelu: josko vastaantulevassa autossa on tarvetta valohoidolle, jos kuskin tai apukuskin iho jo sitä vaatii.

Vannotin AM:stä ostamaan mulle kunnon kasvorasvaa siinä vaiheessa, kun huomaa, että rupean rupsahtamaan oikein kunnolla - nyt väittää, etten vielä tarvitse 😏😏. 
Mietittiin kyllä, että, että voihan sitä tietysti sitten sen löysän nahan vetää tuonne niskan puolelle ja vaikka pyykkipojilla pistää kiinni. Ja pipon päähän, ettei ne pyykkipojat näy.

Minä lupasin, että jos löytää jostain pöllöpyykkipoikia, niin voin sitten pitää sen kasaan kiristetyn nahan niillä pöllöpyykkipojilla kiinni ja pyykkipojat ihan näkyvilläkin 😊😊😊

Ja nythän mä vasta tajusin: mullahan on jo pöllöpyykkipoikia muutama! Ja niitähän nyt on helppo sitten askarella tarvittaessa itse 👍 Ongelma siis ratkaistu.


Neulojan (käsityön tekijän) periaate

Olen luvannut tehdä AM:lle pipon. Onhan se niin, että kolmas kerta toden sanoo, onhan?

Aloitin sen nimittäin nyt kolmannen kerran. Siitä huolimatta, että AM jo sanoi, että anna olla, kun se kerran ei onnistu. Kun se kerran on noin vaikeaa. "Olisit sanonut, että kolmella värillä/langalla neulominen on vaikeaa".
Kun kerran lupasin, niin lupasin. Ja teen sen. Vaikka mikä olisi.
(Älä Sus' huoli, ei palele tassus tänä talvena, siitä pidän huolen, kun kerran senkin lupasin.)

Niin. Ongelma on se, että nurjalla puolella langanjuoksut kiristää liikaa. Ei onnistu. Ei vaan mahdu päähän 😃😃

Vaan otsikkoon viittaa se, että lankakerästä ilmestyi kesken kaiken vihon viimeinen lankamytty! Tiedättehän, niitä aina silloin tällöin tulee. Ja ne saa ainakin mulla vähän verenpaineen nousemaan. Ei sellaisia kesken kaiken pitäisi tulla.
Kello oli illalla (no hyvä on, yöllä) jo niin paljon, että luovutin, ja menin nukkumaan. Jatkoin tänä iltana. Selvitin ja selvitin ja manasin ja selvitin ja manasin ja puhisin ja tuhisin. Ja katsoin Tähtiä. eikä kelvannut nekään.

AM kysyi jossain vaiheessa, ihan varovasti ja oikeasti ihan viattomasti "Eikö siitä langasta voisi leikata sitä sotkua pois ja solmia sitten ne päät yhteen ja jatkaa neulomista?"
Niin. Voisihan sen, tottakai. Mutta.
Mitäs mieltä te muut neulojat ja käsityön tekijät olette asiasta?

Minä nimittäin vastasin hänelle - ihan nätisti, kun olin ensin nielaissut - että tottakai, mutta kun yksi neulojan periaatteista on, että tämmöiset sotkut vaan KUULUU SELVITTÄÄ. On ne sitten itse tai kehräämössä aiheutettuja.
Oletteko samaa mieltä; sotkut on selvitettävä, lankaa ei katkaista, ei ennen kuin äärimmäisessä hädässä? 😃😃

Ai se pipon kolmas versio? No se, se tehdään nyt sitten sillä..miksikä sitä sanotaan? Kun kuvio tehdään valmiin neuleen päälle? Mulla on taas sanat hukassa.  Silmukoita jäljentäen? Luulen, että sillä tavalla se onnistuu.

Seuraavalla kerralla yritän muistaa kertoa valohoidosta, kasvorasvasta, kasvojen ihon kiristyksestä ja pöllöpyykkipojista 😃😃😃😃 ( tämä ihan vaan "muistilapuksi" itselleni 😃)

lauantai 11. marraskuuta 2017

Juu vai ei, ihanaa vai kamalaa?

Marjaanan blogista nappasin tämmöisen, hän oli löytänyt tämän Helmiltä. On kiva lukea näitä ja samalla pohti omia ajatuksia ja vastauksia. Aina oppii ystävistä lisää näiden kautta :D
Tässä jotain vanhaa ja uutta Pöllöstä :D :D


Kamalin ruoka:
Tähän kategoriaan löytyy kaksi ruokaa. Näitä jos on tarjolla, syön ennemmin pelkkää leipää vatsani niin täyteen, että varmasti pärjään. KESÄKEITTO JA KANAVIILLOKKI.  Ei vaan pysty eikä kykene.

Herkkuruoka: 
Tää on vaikea. Kaikki kanasta tehty on hyvää. Salaatit (ilman paprikaa mieluummin) on hyviä. Mutta varmaan ne lapsuudesta kumpuavat perunavelli, makaronivelli ja ihan ykkösenä imelletty perunalaattikko - mutta kun sitä ei saa enää ihan sitä just oikeena, niin..antaa olla :)

Kahviherkku, jolle sanon ei: Jos siinä ei ole sokeria, niin sanon ei. Sokeria olla pitää.

Kahviherkku, jolle sanon kyllä: Sokerinen, suklainen. Semmoinen mikä hyvää ja makeaa. Nam!

Telkkariohjelma, jota en katso: Mitään "paritusohjelmia", ohjelmia siitä kuinka rikkaat ja etuoikeutetut elävät yms. Kateellinen? Ehkä..

Telkkariohjelma, jonka katson:  Perjantai ja Akuutti (jos aihe kiinnostaa), ajankohtaisohjelmia, Isä Brown ja muita brittiläisiä sarjoja, hyviä elokuvia kuten äsken Mustesydämen, Criminal Mindsia siihen asti kun siinä oli Shemar Moore ;), Kova laki yms rikossarjoja, Top Gear, Autojen Ensiapu, Wheeler Dealers, Amerikan kovimmat keräilijät

Inhokkisää: Kostea ja kylmä, joka menee luihin ja ytimiin, mikä hytisyttää monta tuntia sisälle tulon jälkeenkin, vaikka vaihdat vaatteet ja puet päällesi koko vaatevaraston. Kunnon vesisadekin on parempi.

Lempparisää: Sopivan lämmin aurinkoinen sää. Ei liian kuuma ja paahteinen, mutta sellainen, että tarkenee kevyissä vaatteissa - ilman pipoa ;)

Kamalin musiikki: Räppi ja jazz ei uppoa. Vaikkakin saksofoni vie jalat alta, uuuuh. Muuten olen periaatteessa kaikkiruokainen. Kunhan laulaessa saa sanoissta selvää eikä laulaminen ole mitään "tuskaista huokailua"

Kamalin aika vuorokaudesta: Kun on saanut nukkua tarpeeksi, niin ei mitään väliä.

Paras aika vuorokaudesta: Iltamyöhä oikeastaan, siinä klo 22 jälkeen, kun telkasta joko tulee hyvä leffa tai sitten ei tule mitään ja saan kuunnella kuullokkeilla sitä "omaa" musiikkia - siis sen hetken musiikkia. Just nyt Peter Jöback ja Phantom of the Opera :)

Tästä menetän hermot: Hmm... on ryhmä ihmisiä joiden pitäisi yhdessä tehdä asioita, ottaa vastuu siitä, että asiat tulee tehtyä. Lopputulos on se, vain kaksi-kolme ihmistä huolehtivat siitä ja muut kyllä arvostelevat muiden tekemisiä ja sitten kun työ on tehty, ottavat kyllä kiitokset vastaan siinä missä nekin, jotka oikeasti ovat työn tehneet. Se saa mut näkemään punaista.

Tästä rauhoitun: Käsityöt, lukeminen, kirjoittaminen.

Huonoin mieliala: Levoton, saamaton, turhaan kiukkuinen, ärtynyt. Lisäksi haluaisin mielessäni "päästä eroon" muutamasta ihmisestä, koska he ovat selvästi "ottaneet eron" minusta.

Paras mieliala:  Se tunne, kun tunnet oikeasti omistavasi ystäviä <3
Juuri menneellä viikolla tunsin taas omistavani oikeita ystäviä: monien ystävällisten sanojen lisäksi sanojen lisäksi  minusta sanottiin todella kauniisti tuntemattomalle ihmiselle. Syvälle silmiin katsoen sain lahjan ystävältä 30 vuoden takaa. Minulle tuntematon ihminen lupasi auttaa Poikaa jouluna, jotta Poikaa pääsee katsomaan rakasta tyttöystäväänsä.

Kodin turhake: Lasketaanko kodin turhakkeikkeiksi mun käsityötarvikkeet? Niistä nimittäin löytyy paljon turhakkeita :) Ilmankin pärjäisin.
Ja sitten nuo liki 400 pöllöä. Ja erilaiset vanhat esineet, joilla ei ole käyttöä, ovat vaan koristeena :)

Paras tavara: Sohva. Läppäri, jossa spotify ja äänikirjoja, joita voin kuunnella samalla kun teen käsitöitä.  Ja yksi ihan ehdottomasti paras tavara talven tullessa: kuumavesipullo! Ihanasti lämmittää sängyn valmiiksi ennen nukkumaan menoa<3


Vaatteet jota en suostu laittamaan päälleni: Jakkupuku ei oikein ole mua varten. Eikä liian tiukat tietenkään. Voin pukeutua hameeseen ja pikkumustaankin, mutta varsinaista jakkupukua - juuei.

Vaatteet, joissa viihdyn: Kotona on tällä hetkellä ihan parasta flanellihousut :D Ihanan pehmeät ja lämpöiset. Ihmisten ilmoille lähden yleensä farkuissa ja t-paidassa tms. Jos ei "Pikelle" kelpaa, niin voi voi. Onneks ei kuljeta samoissa kaupoissa.

Haju, jota en kestä: Liikaa hajusteita.

Paras tuoksu: Luonto sateen jälkeen. Märkä asfaltti.

Kamalin luonteenpiirre ihmisellä: Toisen hyväksikäyttö, tavalla tai toisella. Epärehellisyys.

Mukavin luonteenpiirre: Aitous: ystävällinen, huomaavainen, rehellinen, empaattinen.


Ota mukaan, olisi kiva tietää lisää sinusta :D