sunnuntai 24. syyskuuta 2017

Vielä Nukkumatista

On se Nukkumatti vaan vinkeä veikko. Sanoi, että pitää huolta vaan lasten nukkumisesta. Aikuiset saa huolehtia itse itsestään. No, mikäs siinä sitten. Jos ei edes niistä aikuisista huolehdi, jotka uskoo Nukkumattiin. Ja peikkoihin ja menninkäisiin. Ja keijuihin.

Minä esimerkiksi uskon vakaasti, että tässä sienessä asuu joku. Katsokaa nyt. Siinä on selvä ikkuna. Ja siellä on valotkin. Joku on siis kotona.


 

Nyt kun ollaan jo sunnuntain puolella niin kerron, että "eilen".

Mulla hälyyttää puhelin joka aamu klo 9.00. Muistuttaa, että pitää ottaa lääkkeet. Jos ei ole aikaisempaa menoa, niin todennäköisesti nukun siihen asti. Viime aikoina kyllä olen herännyt vähän ennen puhelimen hälyytystä.

Näen paljon unia, mutta en juurikaan herättyäni muista niitä, en koskaan osaa kertoa mitä unta näin. Osaan ehkä sanoa, ketä unissa oli, mutta en sen enempää.

Eilen aamulla heräsin ja katsoin puhelimen kelloa, 8.48. Ette ikinä arvaa mihin tai miten heräsin?
Heräsin siihen, että uneni, mikä lie ollutkaan, loppui ja kun se oli loppunut, alkoi pyöriä LOPPUTEKSTIT! Kuin elokuvassa konsanaan 😄😄😄😄

Totesin, että kun kerran kellokin on jo noin paljon ja kerran lopputeksit olivat menossa, lienee aika nousta ylös....

Että varsin veikeä kaveri se Nukkumatti...

perjantai 22. syyskuuta 2017

Kyllä osaa jotkut miehet olla herkkähipiäisiä :)

Laiskiainen ja Repu yhtenä päivänä kertoivat, kuinka Nukkumatti kiertänyt heidät kaukaa, pitänyt etäisyyttä. No, meillä herra pitää majaa ihan mukavasti, ei ole tavallisesti valittamista.
Lupasinkin, että kun seuraavan kerran tavataan, niin vinkkaan, että kipaisisi Laiskiaisen ja Repunkin luona - tai kai hällä muitakin duunareita on, joita voisi hommiin pistää?

No, herra näköjään on niin herkkähipiäinen, että luuli ettei häntä täällä muka tarvita, päätti siis ottaa ritolat kokonaan! Sitähän minä en missään nimessä tarkoittanut, tarkoitin vaan, että vois heitellä sitä unihiekkaa muillekin.

Että tässä nyt pyydän julkisesti anteeksi herra Nukkumatilta: voitko tulla takaisin, ole kiltti.
Minusta meillä on ihan mukavaa yhdessä, eikö olekin? Eikä AM:kään pahastu siitä, että nukut samassa sängyssä meidän kanssamme. Vai onko meillä liian pieni sänky? Liian pehmeä? Liian kylmä? Liian kuuma?


Kuvahaun tulos haulle nukkumatti
Kuva osoitteesta: http://www.imgrum.org/tag/pillerirasia



keskiviikko 20. syyskuuta 2017

Posetiivinen pöllö

Jep, tahallinen kirjoitusvirhe.

Tästä ei varmaan hyvä seuraa, mutta otan sen riskin. Kun tarkoituksella kiusaan Repua, niin varmasti saan tästä rangaistuksen. Repu ruoski taannoisessa päivityksessään pääasiassa itseään; elämä on kurjaa ja siinä on liian paljon -isi asioita. Sellaista se tietenkin joskus on, on mullakin. Oikeasti, uskokaan pois 😊

Jostain syystä joku on päättänyt, että mua voi välillä käsitellä, jos nyt ei silkkihansikkain, niin ainakin lapaset kädessä. Ei oo aina pakko potkia puukengillä päähän. Se on hyvä ja osaan siitä iloita. Ja kiittää niitä ihmisiä, jotka sen mahdollistavat.

Maanantainen päivitys; jouduin nousemaan aikaisin ja näkemään nälkää (hahah...), mutta joka sitten kääntyikin positiiviseksi asiaksi, sai miettimään, että jokaisessa negatiivisessa asiassa, jokaisessa huonossa tapahtumassa, tilanteessa, niissä täytyy olla sittenkin jotain hyvääkin.  Kun vain osaa etsiä, löytää sieltä "sen jutun".
Esim. siinä maanantaiaamun  aikaisessa lähdössä, ilman sitä tuttua bussikuskiakin, positiivista olisi ollut se tuntematon mies, joka tuli samalle pysäkille ja tervehti meitä jo pysäkillä olevia hyväntuulisesti ja reippaasti, hymyillen kaikille. Minuakin katsoi silmiin samalla kun tervehti.

Viime aikaiset tapahtumat ja eilinen päivä saivat aikaan ajatuksen, että jokaisesta ei-niin-mukavasta asiasta yritän kaikesta huolimatta etsiä jotain hyvää, jotain positiivista. Sen posetiivia soittavan klovnin marakattinsa kanssa. Tai ainakin sen marakatin 😂

Jotta teitä edes vähän naurattaisi, eikä vaan keljuttaisi "taas se siellä kehuu kuinka hyvin sillä menee, no, kyllä se vielä kompastuu..", niin kerronpa miten taas on menneet sanat solmuun ja AM on katsonut sen näköisenä, että no huh huh, mitähän sulle pitäis tehdä.

Maanantai-iltana pohdin ääneen "Vieläkö sitä joisi jupin kahv..." Totesin sitten juovani teetä...

Eilen illalla makoilin tässä sohvalla peiton alla ja mietin ääneen "Jos kaivautuis pois täältä peiton alta, niin vois kohta siirtyä tonne sängyn alle.."  Piti sanoa, että sänkyyn peiton alle. Että semmosta.

Jännityksellä odotan, mitä tänään vielä tulee..

maanantai 18. syyskuuta 2017

Metsäretken alku

Tässä kuva Metsäretken alkupätkästä. Vielä on kuitenkin matkaa...

Plussaa vai miinusta? Plussan puolelle jäätiin

Aamulla piti nousta aikaisin ja lähteä liikkeelle ilman aamupalaa - mutta se kannatti: bussissa oli tuttu kuski, jonka näkeminen oli mukava yllätys ja koska busseja oli liikkeellä kaksi, ei kovin montaa pysähdystä matkalla tarvinnut tehdä ja saimme vaihtaa kuulumisia.

Olin kaupungissa sittenkin liian aikaisin - mutta se oli oikeastaan hyvä asia: ehdin siinä luppoajalla käydä työterveydessä viemässä lääkärille tarkoitetut paperit ja aikaa kului juuri sopivasti. Kun tulin takaisin oikeille "huudeille", olikin jo aika kipaista labraan.
Uudessa paikassa opin uusia asioita: sain tekstiviestin jossa pyydettiin laboratorioon vastaamalla tekstiviestiin.  Tein työtä käskettyä ja sain vahvistusviestin: Ilmottautuminen vastaanotettu, mene paikkaan xxx, osoite xxx.
Kauheata, jos viestissä olisi ollut käsky mennä toiseen kaupunkiin! 😃

Labra -lähetteessä oli ollut vain kaksi koetta, mutta hoitajalla olikin koneellaan pitkä lista asioita mitä testataan. Neljä putkea verta otettiin kaiken kaikkiaan. Hieno juttu, kiitos lääkärin.
Nyt sitten odotetaan.

Verikokeiden jälkeen oli pakko käydä aamupalalla kahvilassa, jota meillä kutsutaan "akvaarioksi". Viereisessä pöydässä istui entinen työkaveri liki 25 vuoden. Hän ei tunnistanut minua, mutta eihän miehet yleensä ;).  Hän luki kaverinsa kanssa Iltalehteä ja kyselivät toisiltaan lehdestä päivän kysymykset. Se viihdytti minua, sillä me AM:n kanssa viihdytämme toisiamme erilaisilla visailuilla, vaikka olenkin niissä nykyään huonompi kuin ennen (omakehu...)
Kahvikupin tyhjennettyä totesin, että nyt kun lähden, ehdin just kotiin lähtevään bussiin ja olen kotona hyvissä ajoin - ehkä jopa ennen kuin AM herää 😃

Autostamme on takaoven lukkorikki. Ei kiva. AM sanoi lähtevänsä kysymään huollon pojilta mitä sen korjaaminen maksaa ja voi samalla viedä mut kirjastoon.
Uusi kirjastoviikko siis alkamassa 👍  Mulla oli ihan varattu aika kirjastoon.  Sain tunnukset ja opastuksen Celia -palveluun. Kirjastossamme on ihan huippuhyvä palvelu ja ihan loistava henkilökunta - jos en ole jo aiemmin kertonut sitä teille 😏

AM kävi autohuollossa. Lukkoa ei voi korjata vaan siihen pitää vaihtaa joku osaa. Ja se maksaa. Mutta maksaahan sen vähemmän kuin uusi auto rikkinäisen oven sijaan. Pojat tilaa osan ja ilmoittaa kun se on tullut ja AM käy sen sitten vaihdattamassa. Harmittaa rahan meno 😩

Metsäretken marjat ei osuneet kohdalleen. En ollut itse sitä huomannut, mutta onneksi ystävä huomasi ja laittoi viestiä ja uuden ohjeen. En ollut ehtinyt tehdä kuin toisen sukan tältä päivältä. Purin sen, tein uudestaan ja siihen perään myös toisen. Nyt on hyvä.

sunnuntai 17. syyskuuta 2017

"Viimeinen ateria" ennen Metsäretkeä

No ei nyt ihan, älkää säikähtäkö. Tältä päivältä vain. Viisitoista minuuttia aikaa syödä.  Kamala, miten ihmisellä onkin nälkä jo etukäteen, kun tietää, että seuraavaan kahteentoista tuntiin ei saa syödä muuta kuin lääkkeet 😃
Tässä viimeisiä voileipiä ja teemukillista vetelen, ennen kuin kello tulee kahdeksan.
Aamulla on nimittäin aika verikokeeseen ja se vaatii 12 tunnin paastoa. Semmoista ei ole moneen vuoteen ollutkaan, mutta nyt tämä uusi, oikein mukava työterveyslääkäri määräsi kilpirauhaskokeeseen ja se vaatii paastoamista. Näin ainakin ymmärsin.

No, paastoamisesta mä kyllä selviän, siitä aamuherätyksestä ja aikaisesta liikkeelle lähdöstä en olisi niinkään varma... 😝 Onneksi viime viikolla tuli harjoiteltua sitä aikaista heräämistä niiden patteripoikien kanssa.

Metsäretkelle kyllä oikeasti ehdin. Eli oikeastaan eväitä tässä syön. Eli menin sitten ja päätin osallistua Niina Laitisen Metsäretket KAL:iin. Kestää 16.-30.9. Siinä ajassa pitäisi saada sukat valmiiksi. Eilinen ensimmäinen osuus, resori kierretyllä palmikolla (vai mikä sen oikea nimi onkaan), otti kyllä tosi koville. Neuloin ja purin ja neuloin ja purin - ja hyvä etten purrut jo AM:kin 😃
No ei vaan. Hän kävi ruokakaupassa, kun tietää etten tykkää kauppareissuista ja hän taas saa siinä samalla olla hetken yksin ja tuulettaa ajatuksiaan. Minä yritin sillä aikaa siivoilla kotona - en siis "tuhlannut" aikaa sohvalla istumiseen 😃

Tämän päivän osuudesta on toisesta sukasta vielä vähän jäljellä, mutta onpa tässä tätä pitkää "nälkäpäivää", siis iltaa vielä jäljelläkin 😃

Niin, uusi lääkäri on tosi mukava. Ainoa vika siinä oli se, että otti mun pituudesta pois 2 senttiä 😩 Edellisen mittauksen mukaan olin 162 cm, nyt oon vaan 160 cm. Siinä se ongelma sen Postin pakettiautomaatin kanssa. Jos olisin ollut ton kaks senttiä pidempi, niin ei olis ollut mitään ongelma... 😃

Nyt pitää jatkaa Metsäretkeä, kohta tulee muuten nälkä....

perjantai 15. syyskuuta 2017

Posti toi tänään jotain ihanaa

Tai jos ihan tarkkoja ollaan, niin ilmoitti eilen, että pakettiautomaatissa on paketti. Olin just muutamaa tuntia sitten sieltä tullut, enkä laiskuuttani (anteeksi Heidi 😏) jaksanut enää lähteä sinne takaisin, vaan laitoin varoilta muistutuksen puhelimeen, että VARMASTI muistan hakea paketin tänään.

Käytiin avustajan kanssa lenkillä, kirjaston kautta. Olikohan muuten neljäs kerta tällä viikolla kun käytiin kirjastossa 😃 Ei ole ainakaan meidän vika, jos meidän kirjastoa ruvetaan jossain välissä taas ajamaan alas.. no, onneksi siitä ei pitäisi ihan heti olla pelkoa, kun juuri saatiin jatkoaikaa ja se vasta remontoitiin.

Takaisin tullessa poikettiin kaupassa ja pakettiautomaatilla. Nyt paketti ei ollut ihan siellä ylimmäisessä lokerossa niin kuin eilen. Eilen annoinkin palautetta asiasta, en vain huomannut kysäistä, tai oikeammin antaa vinkkiä, että vastaanottajan puhelinnumeron lisäksi pakettiin voisi laittaa vastaanottajan pituuden.... HPöllö, 160 cm. Just eilen aamulla mitattu lääkärin vastaanotolla.
Ai mitä sillä pituudella? No, että tietäisivät mihin lokeroon sen paketin laittavat, pituuden mukaan 😏

Niin se paketti. Kiusasin teitä taas, uteliaita olette kuitenkin 😏😏
Paketin oli lähettänyt ihana ihana SNY-emo. Paketista löytyi nallekortti, joka toivotti
"Ilon helmiä ja auringonpaistetta päivääsi" - ja sitä paketti kyllä tosiaan toi ❤
Korttiin Heidi oli kirjoittanut mm. näin: "Kun mie nämä jutut näin, niin heti tulit sinä mieleen ja pakko oli ostaa ja päästä lähettämään." 😊😊  Ja kyllä, olivat pysyneet ehjinä! Viestistä jo vähän arvasin, mitä on odotettavissa, mutta kun sain paketin auki, niin....

Katsokaa nyt itse!! 


Aivan ihana muki ja Bergamotti-appelsiini -muumiteetä (testaan ne ihan just kohta), jääkaappimagneetti ja suloisista suloisin SÄÄSTÖPÖLLÖ ❤❤

Säästöpöllö pääsi kaappiin ISOveljen viereen, tuolla ne nyt yhdessä odottavat kolikoita massuunsa, ISO ja pieni 😊😊

Roskia taas jouduin silmistä putsailemaan, vai mikä lienee ollut, kun niin hiirille pesuvettä rupesi valuttamaan...

KIITOS HEIDI - OLET IHANA! ❤❤ Halauksia halauksia halauksia!


Ja halauksia ja mukavaa viikonloppua kaikille muillekin - ihania olette te kaikki ❤
Miten onnekas olenkaan kun olen löytänyt teidät 😊😊